Retusointi ja korjaukset kirjoituksessa

Teknisesti ottaen retusoinnit  ovat spontaaneja kirjoituksen korjauksia tai parantelua, jolla kirjoittaja haluaa parantaa kirjoituksen ulkonäköä kirjaimen, tai jonkun sen osan kohdalta tai yhdistää kirjaimen toiseen kirjaimeen.
 
Tämä ei aina kuitenkaan paranna kirjoituksen ulkonäköä.
Ilmiö on hyvin yleinen monissa kirjoituksissa.

Korjaus tai tekstin muuttaminen voi tarkoittaa joko tahallista tekstin muuntamista toiseksi, muuttamalla sen asiasisältöä ja sanoja.

Toisaalta, ja yleisintä on kuitenkin pienet automaattiset korjaukset jolla kirjoittaja haluaa parantaa tekstin luettavuutta tai yrittää peittää eri syistä syntyviä virheitä tai puutteita kirjoituksessa.
 
Syitä on monia, mm. useat sairaudet vaikuttavat kirjoitukseen.

Nämä korjausyritykset saattavat merkitä vain jäävuoren huippua, joka voi kätkeä ihmisessä eriasteisia ongelmia.

Mielenkiintoista on että korjaukset tehdään spontaanisti ja vaikka haluaisimme  keskittyä kovasti oikeinkirjoittamiseen ja yrittää kontroloida näitä pieniä virheitä,  sekä käden liikettä kirjoittaessa, on käytännössä vaikeaa olla tekemättä virheitä saatika korjata niitä.

Samaan tapaan kun kielellisesti puhutut virheet, kuinka monesti olemme kutsuneet tuttuamme väärällä nimellä, se vain pujahtaa huulilta, vaikka tarkkaan tiedämme kyseisen henkilön nimen.

Korjaukset tehdään joko heti sen tapahduttua, tai sen jälkeen lukemalla kirjoitettu teksti jälkeenpäin.

Kirjoittaja yleensä luulee sillä parantavansa tekstin ulkonäköä, tai ajattelee että tekstin lukija ei näin huomaa virheitä, vaikka se todellisuudessa antaa yleensä negatiivisen kuvan kirjoittajasta.

Alitajuisesti kirjoittaja kuitenkin korjaa virheet vaikka on tietoinen päinvastaisesta tuloksesta lukijan kannalta.

Näiden korjausten pohjalta voi grafologi saada paljon tietoa kirjoittajasta.

Korjauksen voi tehdä monella tavalla, virhe joko hävitetään kokonaan painamalla kynää voimakkasti ja sotkemalla sana tai virheellinen kohta, tai vain kevyt korjaus tarvittavaan kohtaan.

Yleensä korjaus on kuitenkin merkki siitä että kirjoittaja haluaa salata jotain, hän on ristiriidassa itsensä kanssa.

Kirjoitus kertoo grafologille miten tällainen ihminen korjaa virheensä ja ratkaisee ongelmansa todellisessa elämässään.

Analysoidessa kirjoitusta on otettava huomioon kuinka kirjoittaja suhtautuu virheeseen, miten hän kestää pettymyksen (virheen teon).

Itsekritiikin toleranssiraja sekä hänen kykynsä ottaa vastuu virheistään. Kapasiteetti virheiden korjaamiseen ja parantamiseen.

Grafologin on otettava huomioon seuraavat seikat kirjoituksesta:

Kirjoituksen luetavuus korjauksen jälkeen, virheiden aste ja voimakkuus, korjaukseen käytetty voimakkuusaste (kynän paino paperiin), sekä korjauksen tyyli.

Grafologin tulee myös ottaa huomioon missä mielessä kirje on kirjoitettu. Onko kyseessä ehkä kirje rakastetulle tai  kirje työhaastatteluun.

Voidaan todeta että jos työhaastatteluun pyrkivän kirjeessä on korjauksia, voi kyseessä olla henkilö, jolla on paljon sisäisiä konflikteja ja ongelmia.

Toinen vaihtoehto on se, että henkilö ei välitä mitä muut hänestä ajattelevat, joten sama miten hän kirjeensä kirjoittaa, hyvin vai huonosti.

Rakkauskirjeen ollessa kysymyksessä, on mielenkiintoista todeta mikä sana on korjattu tai yritetty peittää.

Esim.”rakastan sinua paljon” kirjoittaja peittää sanan ”paljon”, silloin voidaan ajatella että kirjoittajalla on joku sisäinen konflikti ja tulee mieleen että ”rakastaminen paljon” saattaa tuoda henkilölle liikaa tuskaa, kärsimystä ja ongelmatilanteita.

Voiko hän ottaa vastuun  sanoistaan ja teoistaan lupaamalla jotain mitä ei voikkaan toteuttaa?

Nämä ovat vain muutama esimerkki siitä mitä kirjoitus kertoo ihmisestä, jokaisen kirjaimen muoto,  koko sekä moni muu seikka antavat oman merkityksensä siitä millaisia olemme ja miten kohtaamme elämän ilot ja surut eri tavalla jokainen. 

Voimmeko parantaa omaa itseämme ja elämäämme oppimalla kirjoittamaan paremmin ja muuttamalla omaa tyyliämme?